Aamu alkoi kaurapuurolla, kahvilla ja puolikkaalla kotitreenillä. Oli hirveästi virtaa heti aamusta. Sitten aika alkoi käydä pitkäksi ja lähdin käymään anoppilassa. Vierailun jälkeen lähdin sauvakävelemään. Lähteminen tuntui hankalalta, jotenkin teki mieli enemmän jäädä sisälle makoilemaan. Ajattelin kuitenkin, että yleensä vaikeaa on juuri se lähtö. Lenkki meni ihan hyvin, sain pidettyä ihan ok vauhtia mutta meinasin ylämäissä hengästyä pikkuisen liikaa. Se tuntui vittumaiselta. Ärsyttää että itseltään on niin kovat vaatimukset, pitäisi olla realistinen ja olla ylpeä siitä että ylipäätään lähtee ja jaksaa. Lenkki oli tunnin mittainen ja lopuksi venyttelin.

Ilta onkin mennyt nälkää kärsiessä. Söin kyllä päivälliseksi savustettua lohta, hieman salaattia ja kasviksia. Välipalaksi kaksi leipää. Mutta silti oli nälkä. Yhdeksän aikaan söin sitten rahkaa ja nälkä lähti viimein. Mutta olen kärsinyt koko illan herkkuhimosta, eikä asiaa auttanut se että katsoin "Koko Suomi leipoo"- ohjelman. Päässä pyöri vaan negatiivisesti se, mitä kaikkea EI saa syödä, vaikka todellisuudessa saan syödä tosi monipuolisesti. Tämä herkkuhimo kuuluu varmasti asiaan, eikä ihme kun niitä on koko elämänsä syönyt säästelemättä. Onneksi rahkassa oli makeutta päärynästä ja mehukeitosta. Ehkä huomenna on helpompi päivä.

Mua vähän jännittää kun hampaassa on tuntunut vihlontaa. En halua hammaslääkäriin! Minä pelkään sitä niin paljon, en osaa sitä sanoiksikaan pukea. Sitä pelkoa eivät voi ymmärtää kuin ne ihmiset, jotka myös pelkäävät jotain todella paljon. Pahinta on se puudutus, se helvetin neula. Pelkään oikeastaan sitä. En voi kuitenkaan antaa porata ilman sitä, sillä se kipu on aivan järkyttävä. Eihän se puudutus kestä kuin hetken, mutta voi luoja miten paljon minä sitä pelkään! Tärisen ja nielen itkua, tunnen järkyttävää pakokauhua ja paniikkia. Mies ei voi lähteä tuekseni töiden takia. Minä vain hiljaa toivon, että vihlonta menee ohi, ettei siellä ole reikää...

Haluaisin nähdä mun tsempparia, jotenkin kaipaan sitä positiivisuutta joka hänestä huokui.