Eilen tapasin tsempparin ja kävimme 1.5 tunnin lenkillä. Lenkkipolun varrella oli paljon, PALJON rappusia ja niitähän minut laitettiin kulkemaan! Minua huvitti suuresti kun puuskutin kuin pieni sika ja tsempparini käveli rappuset kepein askelin. No, eihän se ihme ole, ehkä hänellä on "pikkuisen" parempi kunto kuin minulla! Pääasia on että jaksoin ja meillä oli tosi kivaa! Tai ainakin minulla oli. Miten joku ihminen voi olla niin täynnä positiivista energiaa! Se ei ole mitään tekopirteyttä vaan ihan aitoa positiivisuutta ja iloisuutta. Hän osaa työnsä ja kannustaa pelkällä olemuksellaan. "Vielä pari rappusta, kyllä jaksaa", ja minä jaksoin. Reisiä poltteli pirusti, mutta ajattelin vain sitä kuinka rasva palaa ja kunto kasvaa. Juteltiin paljon tästä elämäntaparemontista sekä muustakin elämästä. On jotenkin lohduttavaa, että pystyy olemaan hänelle täysin rehellinen ja oma itsensä. Ja oli ihana huomata itsessään sellainen piirre, etten kokenut kamalaa huonommuutta tai hävennyt itseäni kun puuskuttelin rappusissa ja nousin niitä hitaasti. Tiesin, ettei hän arvostelisi tai ajattelisi minusta pahaa sen takia. Jos siinä olisi ollut toisenlainen ihminen, olisin voinut tuntea alemmuutta, mutta en hänen kanssaan. Tiesin, että näitä rappusia kävellään minun parhaakseni ja menemme minun tahtiani. Ei mitään "olet paska, kävele, kävele!", vaan positiivista energiaa ja kannustusta. Ehkä minulla on ne isän ankarat sanat päässäni, ja kerroin hänestä myös tsempparilleni. Koin tulevani ymmärretyksi ja olin niin onnellinen, että siinä minulla on vieressäni ihminen, joka osaa kannustaa minua oikein. Kyselin tulevasta saliohjelmasta, tai lähinnä siitä että kuinka usein alan käymään salilla. Ekat pari viikkoa kolme kertaa/vko ja sitten neljästi viikossa. Sitten pääsee tämä läski treenamisen makuun! Jännittää. Käyn myös kehonkoostumusmittauksessa ennen salille menoa ja seuraavan kerran sitten kesällä. Kiva nähdä sitten niitäkin tuloksia! Nyt mulla on varmasti järkyttävä määrä rasvaa kehossa ja vähän lihasta. Ne tulokset laitetaan muuttumaan! Lenkin jälkeen oli tosi hyvä fiilis niin henkisesti kuin fyysisesti.

Siitä menin sitten terapiaan ja sain purkaa vielä lisää itseäni. Ihanaa kun on joku, joka kuuntelee niin suurella antaumuksella ja osaa esittää hyviä kysymyksiä. Aloimme käydä läpi erästä täyttämääni lomaketta ja sieltä nousi todella vahvasti esiin hylkäämisen pelkoa. Ja se on aivan totta, hylkäämisen- ja yksin jäämisen pelko on ollut todella vahva jo monta vuotta. Lomakkeessa oli reilu 200 väittämää, joihin vastattiin numeroilla 1-6. 1 tarkoitti että on eri mieltä ja 6 tarkoitti että on täysin samaa mieltä. Ne, joissa on korkeat pisteet nousevat esille. Sitä lomaketta aiomme käydä läpi seuraavilla kerroilla. Ja tietysti aina ajankohtaisia kuulumisia. Tästä lähdetään ja katsotaan mikä on sitten seuraava polku.

Minulla oli eilen hyvät fiilikset ja oli kiva levätä iltapäivä sohvalla katsellen telkkaria miehen kanssa. Hän oli jotenkin niin suloinen.

Pari yötä olen nukkunut vähän huonosti. Piti oikein herättää itsensä kahvilla tänä aamuna, oisin varmasti lojunut sängyssä ellei olisi ollut niin kova tarve päästä vessaan. Siellä saa kyllä nykyään ravata ja kunnolla! Kettumaisinta on se kun alkaa kusettaa keskellä yötä. Nyt olisi vaan parasta saada itsensä kunnolla virkeäksi että jaksaa tehdä kotitreenin. Ajattelin tehdä sen hieman nopeammalla temmolla, katsoa miten jaksaa! Itsensä haastaminen on hyvästä.