Väkisinkin alan epäillä, että sairastanko kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Mutta kaipa minulle se olisi jo diagnosoitu, jos asia näin olisi. Olen kuitenkin ravannut kaiken maailman sairaanhoitajien ja psykologien luona, eikä minulle ole koskaan diagnosoitu mitään muuta kuin vakava masennus, ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Onhan tuossa tietenkin jo diagnoosia kerrakseen. Joskus myös mietin olisiko rajatilapersoonallisuushäiriö mahdollinen... Mutta itsensä diagnosoiminen ei ole järkevää. Jos alat lukemaan lääkärikirjaa, tulet hulluksi koska löydät itsestäsi oireita lähes jokaiseen sairauteen.

Eilen oli ihan kamala päivä, Kaikki meni päin persettä. Olin äärettömän ahdistunut ja stressaantunut. Minulla oli eilen toiset bändiharkat. Niin! En kertonutkaan niistä edellisistä. Ilmeisesti panikoin viikon verran niin paljon, etten jännittänyt niitä ensimmäisiä treenejä yhtään ja ääni kulki hyvin. Tyypit olivat tosi innoissaan ja kehuivat lauluani, sovimme siis toiset treenit johon opettelin lisää heidän biisejä. Menin paikalle, ja olin todella jännittynyt. Kaikki asiat painoivat mielessäni ja minua ahdisti. Rintani päällä seisoi elefantti ja tuntui että missä vaiheessa tahansa voisin alkaa itkemään. Jätkillä tuntui olevan omat juttunsa ja niihin oli todella vaikeaa päästä mukaan. Jo ensimmäisestä biisistä tajusin, että ei. Tänään ei ääni lähde. Lauloin nuotin vierestä, alaäänet eivät tulleet pihalle ja en päässyt korkealle kun ääni meni ohueksi. Ja yleensä korkeat äänet ovat minulle niitä helppoja. Se oli pelkkää pihinää. Ahdistus kasvoi. Muutaman biisin jälkeen sanoin että tämä ei nyt vaan onnistu. Eivätkä hekään olleet tyytyväisiä minuun. Mutta eipä sillä, eivät olleet itseensäkään. Koko ajan jäkättivät siitä ettei soitto kulje ja kaikki on ihan paskaa, sama oli ekalla kerralla. Eikö ole huolestuttavaa jos ei uskota omaan juttuun ja omaan soittamiseen? Kannattaako minun mennä porukkaan, johon on vaikea päästä ja joiden harjoittelu on mitä on? Itsekin munasin aivan täysin. En ole koskaan laulanut niin huonosti kuin eilen. Huono oloni ja jännitys vei ääneni ihan täysin. Sanoin kiitokset ja lähdin kotiin, niin oli minusta parempi.

Olen nyt yön yli miettinyt kannattaako minun lähteä tähän junaan, niin olen tullut siihen tulokseen että ei. Minulle riittää että saan laulaa mieheni kanssa ja karaokessa. Ei minulla ole tarvetta nostaa itseäni jalustalle. Kuvataide on kuitenkin mun juttu, ja mun pitäisi alkaa panostamaan siihen nyt ihan kunnolla. Heittää pelot helvettiin ja maalata. Se on vaan vähän hankalaa.. Mulla on yksi taulu kesken. Pelottaa jatkaa sitä. Ajattelen että en osaa. En tajua miten ihmeessä olen menettänyt sen itsevarmuuden minkä viime vuonna koulussa sain... Ja yksi asia mikä minua myös häiritsee on se, että minulle ei ole tarpeeksi tilaa maalata. Tarvitsisin oman työhuoneen, jossa minun ei tarvitsisi varoa meneekö maalia lattialle tai seinille. Paikan, jossa ei tarvitisisi ensin siirrellä puolia tavararoista, että saan maalaustelineen pystytettyä. Valitusta valitusta. Onneksi sentään on mahdollisuus maalata. Helvetti sentään. Pitäisi oikeasti kirjoittaa positiivisista asioista.

Mutta koska tämä on vuodatus, niin silloin vuodatan. Miehellä on taas se aika vuodesta, että hän on fyysisesti erittäin vetämättömässä kunnossa. Häntä ei kiinnosta oikein mikään. Viime talvena sitä kesti kolme viikkoa. Tiedän että tilanne helpottaa viimeistään sitten kun hän pääsee taas bänditreeneihin ja erityisesti keikoille. Mutta kyllä minua pisti vihaksi kun pyysin tänään, että kun käyn kaupungilla niin hän voisi siirtää jo 1.5 viikkoa nurkissa lojuneet tavaransa takaisin komeroon. Alkaisin sitten siivoamaan kun tulisin takaisin. Arvatkaapa oliko tätä tapahtunut. Oikein. Ei. Vaikka tänään olen ollut huomattavasti paljon paremmalla tuulella, hermostuin kun näin ne samat rojut täysin samassa paikassa kuin lähtiessäni. Ei se helvetti voi olla niin vaikeaa! Siirsin ne sitten itse. Ehkä hän sitten tunsi hieman huonoa omaa tuntoa kun  suostui auttamaan minua siivouksessa. Hän tiskasi ja siivosi oman tietokonepöytänsä. Minä hoidan pyykit, imuroinnin, pölyt, järjestelyt. Olin kiitollinen että hän osallistui.

Eilen olin depressiivinen ja tänään maaninen. Vähän jännittää mitä huomisesta tulee...