Huh huh.. on tapahtunut paljon. Miehen kanssa ollaan asiat puhuttu ja sovittu, joka on todella positiivista, mutta sitä edelsi todella pahoja tapahtumia. Sain aivan hirvittävän raivo- ja paniikkikohtauksen. En ollut lainkaan oma itseni, olin kuin riivattu. Minun teki mieli heitellä tavaroita, huusin kurkku suorana... Ihan kuin perkele olisi asunut hetken sisälläni... Sitten näin sen, veitsen keittiön pöydällä. Otin sen käteeni ja raivon vallassa aloin viillellä ja leikkasin käsivarteeni todella syvän haavan. Minun ei ollut tarkoitus tehdä niin isoa haavaa, se tuli puolivahingossa. Verta alkoi vuotaa solkenaan ja ällöttävä rasvakudos paistoi silmiini. Säikähdin ja raivo muuttuin peloksi ja itkuksi. Pitelin paperia kättäni vasten ja se muuttui todella nopeasti punaiseksi. Siihen sattui. Mikä idiootti. Keskustelu mieheni kanssa oli todella rankka ja aluksi tuntui ettei tästä tule yhtään mitään... mutta ajan kuluessa saimme kuin saimmekin yhteisen sävelen ja loppu ilta maattiin vierekkäin jopa vitsaillen. Minulla oli silti kauhean huono omatunto.

Aamulla minulla oli lääkäri aika psykiatrisella osastolla. Menin sinne hyvin sekavassa olotilassa. Ensimmäistä kertaa vuosiin, kohtasin asiantuntevan lääkärin. Hän kysyi minulta todella paljon kysymyksiä, joihin vastailin parhaani mukaan. Kerroin eilisillan tilanteesta ja näytin haavaani, käskivät heti mennä tk:hon. Keskusteltiin siinä ja sitten se sana tuli, joka sai pistoksen tuntumaan sydämessäni: Tyyppi II kaksisuuntainen mielialahäiriö... Jos olette lukeneet F31.xx. - postaukseni, kerron siellä puolivitsillä että onkohan minulla juurikin tämä sairaus. Rehellisesti sanottuna, olen miettinyt sitä vuosia sitten. Olen sanonut siitä kahdelle eri hoitajalle, että olisiko mahdollista että sairastan tätä... he ovat vaan heilauttaneet kättään ja sanoneet nauraen "eheeeei sinulla sellaista ole!". Eivät ole edes vaivautuneet laittamaan minua testeihin. Nyt minut laitetaan testeihin, jossa testataan mm. juuri tämä kaksisuuntainen sekä skitsofrenia että syömishäiriöt... mitähän kaikkea muuta siinä on. Minua pelottaa. Vaikka toisaalta olen ollut sitä mieltä, että on helpompi elää kun olisi jokin oikea diagnosoitu sairaus, nyt se vain pelottaa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialah%C3%A4iri%C3%B6  Itse asiassa, lääkäri ihmetteli suuresti ettei minua oltu testattu koskaan aikaisemmin.

Kävin tosiaan myös terveyskeskuksessa näyttämässä haavaani. Sitä ei alettu tikata, koska oli yli 12 tuntia vanha haava, toisaalta oli helvetin kiitollinen koska pelkään neuloja kuin ruttoa, toisaalta harmittaa koska nyt siitä jää ilkeämmän näköinen arpi. Sitä hoidetaan nyt avohaavana, puhdistus kirvelee mutta itseppä olen soppani keittänyt. Toivottavasti opin tästä jotakin...

Eilinen oli niin kiire päivä että söin todella huonosti. Ruokailujen väli oli päivällä jopa 5 tuntia ja mulla oli todella kova  nälkä! Illalla syöminen meni sitten ahmimiseksi, vaikka ahminkin vain dippikasviksia ja soijajugurttia, oli ähky ja paska olo. Ja huomasin myös sen, että kun söin noin epäsäännöllisesti, kamala makeanhimo valtasi minut! Monen päivän jälkeen minun teki mieli aivan helkutisti rasvaisia ruokia sekä jäätelöä ja suklaata. Ei auttanut kuin purra hammasta. Mutta opinpahan! Ensi kerran kun on tuollainen epävarma kaupunkireissu tiedossa, varaudun kunnon eväillä enkä päästä ruokailujen väliä noin pitkäksi. Tämä 3- tunnin välein syöminen on sopinut minulle niin tajuttoman hyvin etten halua luistaa siitä. Oppi ja ikä kaikki.

Tänään olisi tarkoitus vetää treeni. Juuri nyt on kova motivaatiopula, mutta ei perkele auta. VERTA, HIKEÄ JA KYYNELEITÄ. Läskin pitää palaa, minä haluan että vaaka näyttää 3 viikon päästä paljon vähemmän. Kiitos!